Selkäkipu - rakenteelliset ja rasitusperäiset syyt

Fysiatrian erikoislääkäri Jani Takatalo kertoo rasitusperäisistä selkäkivuista ja miten niitä tulisi hoitaa:

Alaselkäkipu on yleistä ja ensimmäisen kerran sitä esiintyy monesti jo nuorena. Työikäisillä selkäkipujen esiintyvyys lisääntyy. Sopivalla määrällä liikuntaa pystytään kuitenkin ehkäisemään selkäkipuja, kun taas hyvin vähän liikkuvilla ja erittäin paljon liikkuvilla selkäkipuja näyttäisi esiintyvän enemmän. Selkäkipujen esiintyvyys vaihtelee kuitenkin paljon eri liikuntalajien välillä. Liikunnan runsas harrastaminen ei ole kuitenkaan ainoa riskitekijä selkäkivuille. Tässä kirjoituksessa käydään läpi nikaman takarakenteiden muutoksia ja niistä aiheutuvaa selkäkipua.

aiheuttaako spondylolyysi kipua?

Rakenteellisista selkärangan muutoksista alaselkäkipua voi aiheuttaa nikamakaaren höltymä (spondylolyysi). Spondylolyysi tarkoittaa selkärangan nikaman takaosan luisen rakenteen katkosta suhteessa nikaman etuosaan. On kuitenkin tärkeä myös muistaa se, että kaikilla joilla on spondylolyysi ei kuitenkaan ole alaselkäkipua. Spondylolyysiä esiintyy noin kymmenellä prosentilla aikuisista, joista vain osa siis kokee sen vuoksi kipua. Lapsilla spondylolyysiä havaitaan alle 5 %:lla. Paljon liikuntaa harrastavilla (ja urheilijoilla) spondylolyysiä esiintyy prosentuaalisesti hieman enemmän kuin muilla aikuisilla. Liikuntaa paljon harrastavista alaselkäkipuisista noin puolelta löytyy spondylolyysi. Spondylolyysi voi olla toispuolinen tai molemminpuolinen, joista jälkimmäinen on selvästi yleisempi. Spondylolyysiin voi liittyä myös nikamaliukuma (spondylolisteesi), mutta sitä ei ole kuin puolella spondylolyysin omaavista henkilöistä ja tämän kehittymisen riskiin vaikuttaa myös lannenotkon suuruus. Miehillä spondylolyysi on selvästi yleisempi kuin naisilla.

Spondylolyysiä nähdään erittäin harvoin vastasyntyneellä. Yleisemmin spondylolyysi kehittyy lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana, minkä taustalla on yksilölliset nikaman rakenteelliset ominaisuudet, jolloin seisomaan nousun ja kävelyn oppimisen jälkeen alkaa nikaman takaosan rakenteiden suurempi kuormittuminen, mikä voi johtaa spondylolyysin kehittymiseen. Spondylolyysi voi kehittyä myös myöhemmin nuoruudessa ”hankinnaisesti” esimerkiksi liian yksipuolisen ja suuren kuormituksen myötä. Spondylolyysi on yleisintä lannerangan alimmissa nikamissa, selvästi yleisin (>80 %) se on L5 nikamassa. Erityisesti liikuntalajit, joissa tapahtuu selän voimakkaita ojennuksia, koukistuksia, kiertoja sekä rangan suuntaisia voimia, altistavat spondylolyysin kehittymiselle.

Rasitusosteopatia selkäkivun aiheuttajana

Liiallinen nikaman yksipuolinen ja voimakas kuormittuminen voi aiheuttaa nikaman takarakenteiden luussa ärsytystä (rasitusosteopatia). Tätä esiintyy lähinnä nuorilla ja nuorilla aikuisilla ( alle 25-vuotiailla), koska luut eivät ole vielä kypsyneet loppuun asti. Pidempään rasitusosteopatian jatkuessa liian yksipuolisen ja voimakkaan kuormituksen aiheuttamana voi rasitusosteopatia edetä spondylolyyttiseksi murtumaksi. Rasitusosteopatia ja akuutti spondylolyyttinen murtuma voi parantua levossa normaaliksi, jos kivulias ja liika kuormitus selästä jätetään pois riittävän pitkäksi ajaksi ja liikunnan pariin palataan oireiden mukaan portaittain. Paraneminen on myös todennäköisempää, jos rasitusosteopatia tai spondylolyyttinen murtuma on toispuoleinen. Hyvänä uutisena voidaan kuitenkin pitää sitä, että selkäkipujen esiintyvyys ei kasva spondylolyysin omaavilla henkilöillä myöhemmässä elämässä verrattuna ihmisiin, joilla ei ole spondylolyysiä.

Milloin sitten on syytä miettiä mahdollista rasitusosteopatiaa? Selän kipeytyessä toistuvasti lajista, mitä harrastaa paljon ja kipu on paikallista alaselkäkipua. Lisäksi kuormituksen tulee olla kestänyt jo pitkään ja selkäkipua on esiintynyt rasitukseen liittyen jo useita viikkoja tai kuukausia. Mikäli kuormitusta jatketaan, alkaa myös lepokipua tulemaan selkään paikallisesti. Lepokivun ollessa päällä, on syytä viimeistään hakeutua lääkäriin diagnoosin varmentamiseksi. Jo aikaisemmassa vaiheessa (pitkittynyt selkäkipu kuormituksessa) olisi hyvä hakeutua esimerkiksi fysioterapeutille mahdollisten toimintahäiriöiden selvittämiseksi ja yksipuolisen kuormituksen monipuolistamiseksi, jolloin voitaisiin ehkäistä spondylolyyttisen murtuman syntyminen. Aiemmin kehittynyt spondylolyysi voi ärtyessään alkaa oireilemaan myös pikku hiljaa ja kipu voi pikku hiljaa levitä pakaroihin ja takareisien alueelle. Myös iskias-tyyppinen kipu on mahdollista etenkin, jos mukana on myös spondylolisteesi.

Mikäli fysioterapialla ei saada apua vaivaan alkuvaiheessa, diagnoosi voidaan tehdä kuvantamistutkimuksella, jolloin magneettikuvaus on ensisijainen vaihtoehto, koska siitä ei aiheudu potilaalle säteilyä. Rasitusosteopatian alkuvaiheessa muilla peruskuvantamismenetelmillä ei nähdä vielä poikkeavia muutoksia. Lannerangan röntgen-kuvasta voidaan arvioida mahdollista spondylolisteesiä paremmin kuin magneettikuvasta, sillä kuvaus tehdään pystyasennossa.

 

rasitusperäisen selkäkivun Hoito

Kuten aiemmin kävi jo ilmi, ensilinjan hoito ja etenkin alkuvaiheessa on fysioterapia ja rasittavan sekä yksipuolisen liikunnan tauottaminen riittävän pitkäksi ajaksi. 2–6 kuukauden harjoittelutauko voi olla välttämätön tilanteen rauhoittamiseksi. Tämä aika pitää yleensä kuitenkin sisällään myös paluun takaisin liikunnan pariin selän rakenteiden totuttamisen rasitukselle. Lisäksi harjoitustauko ei tarkoita täyttä liikunnasta ja harjoittelusta pidättäytymistä. Oman lajin pariin palaaminen tulee tapahtua pikku hiljaa kuormitusta nostaen antaen aikaa elimistölle tottua taas lajin vaatimuksiin. Alkuvaiheessa kipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä, mutta niiden pitkäaikaiskäyttöä tulisi välttää. Riittävän hyvissä ajoin vaivaan tarttuminen tuo hyvät tulokset ja antaa hyvän ennusteen oman liikunta-/urheilulajin pariin palaamisen suhteen.

 

Yhteenvetona voidaan sanoa, että liian rasittava ja yksipuolinen liikunta kypsymättömälle luustolle voi aiheuttaa rasitusosteopatian ja spondylolyysin kehittymisen, mihin riittävän hyvissä ajoin puuttumalla fysioterapian keinoin tai lääkärin tekemän diagnoosin avulla voidaan kehittymässä oleva ongelma saadaan hallintaan. Spondylolyysi on kuitenkin lähes joka kymmenennellä aikuisella tavattava muutos, mikä ei automaattisesti tarkoita alaselkäkivuista kärsimistä.

Olen kirjoittanut aiheesta laajemman artikkelin Suomen Urheilufysioterapeuttien jäsenlehteen, jonka teemana on nuori urheilija.

Jani Takatalo.jpg

Jani Takatalo

Fysiatrian erkoislääkäri, LT

INTO Terveys

 

Tunnistitko itsesi?

Me olemme täällä sinua varten!

Haluatko tietoa uusista blogikirjoituksista sähköpostiisi? Lähetämme uutiskirjeen noin kerran kuukaudessa.