Lasten ja nuorten tyypilliset rasitusvammat, osa 3

Fysioterapeutti, OMT Daniel Selin kertoo neliosaisessa blogisarjassa lasten ja nuorten rasitusperäisistä kantapää-, polvi-, ja selkäkivuista. Saat myös käytännöllisiä neuvoja, miten niihin tulisi reagoida ja miten niitä kannattaa hoitaa. Tämä osa käsittelee lasten ja nuorten selkäkipua:

Selkäkivut, etenkin alaselkäkivut, ovat Suomessa yleisin tuki- ja liikuntaelinvaiva aiheuttaen eniten työstä poissaoloa sekä ennenaikaista eläköitymistä. Lapsilla alaselkäkipua esiintyy tavallisimmin 13-14 ikävuoden jälkeen, jolloin tutkimusaineistosta riippuen jopa 30-50% nuorista ilmoittivat kokeneensa alaselkäkipua vähintään kerran elämässään. Selkäkivut tätä nuoremmilla ovat huomattavasti harvinaisempia. Vaikka nuorena koettu selkäkipu ennustaakin aikuisiän selkäkipuja, niin niihin suhtaudutaan usein vähättelevästi todeten niiden olevan kasvukipua tai lapsen omaavan suvussa esiintyvän heikon selän. Tästä syystä selkäkivun syy jää usein selvittämättä eikä kivulle ja siitä johtuvalle toimintahäiriölle välttämättä tehdä mitään. Lihasten ja luuston kasvu ei kuitenkaan itsessään ole kipua aiheuttava tapahtuma eikä geeniperimä koskaan ole ainoa syy selän kipuiluun!   

lasten rasitusvammat.jpg

Lasten ja nuorten selkäkipujen taustalla ovat usein toiminnalliset tekijät, kuten puutteellinen selän hallinta, liika istuminen ja liikkumattomuus sekä pituuskasvun luoma lihasepätasapaino tai lihaskireydet ja jännitystilat. Myös ravinnon yksipuolisuudella ja riittämättömällä unella on todettu olevan vaikutusta selkäkivun syntyyn. Unen puute voi herkistää elimistön kipuratoja, jolloin kipua koetaan herkemmin, kipu on voimakkaampaa ja levittyy herkästi laajemmalle alueelle. Lisäksi psykososiaaliset tekijät, kuten stressi ja ahdistuneisuus voivat lisätä ja ylläpitää koettua selkäkipua. Koulupaineet ja sosiaaliset huolet toimivatkin monilla selkäkipua ylläpitävinä ja pahentavina tekijöinä.

Myös rakenteelliset muutokset voivat olla lasten ja nuorten selkäkivun taustalla. Näitä ovat esimerkiksi rasitusmurtumat ja nikaman siirtymät sekä päätelevyihin ja välilevyihin kohdistuvat muutokset. Näistä tyypillisimpiä ovat nikamakaaren höltymät ja nikamien siirtymät, joista lisää alla. Selän rakenteellisia muutoksia tavataan urheilevilla lapsilla huomattavasti enemmän kuin ei liikuntaa harrastavilla lapsilla. Muutokset syntyvät joko yksittäisestä makrotraumasta tai toistuvien mikrotraumojen seurauksena. Yksipuolinen ja liian rasittava liikunta, liian lyhyt tai vääränlainen palautuminen sekä hallintaan ja kinematiikkaan liittyvät tekijät ovat usein muutoksen synnyn taustalla ja näihin puuttumalla voidaan ehkäistä vammojen synty ja hoitaa jo syntyneitä vaurioita. Pelkkä lepo ei tässäkään tapauksessa muuta mitään muuta kuin sen että kudokset pääsevät palautumaan ja kipu vähenee hetkeksi. Omaan lajiin palatessa kivut kuitenkin uusiutuvat selän hallinnan edelleen ollessa haasteena. Lapsen liikkumista tulisikin analysoida ja tehdä tarvittavat toimenpiteet niin lajiharjoittelussa kuin vapaa-ajalla, ettei kuormitushuippuja pääsisi syntymään, eikä vaiva enää uusisi.


Rasitusosteopatiat ja rasitusmurtumat

Rasitusmurtumat ja niihin johtavat rasitusosteopatiat voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: luun vajaatoiminnasta johtuvat muutokset ja murtumat sekä liikarasituksesta johtuvat rasitusmuutokset ja murtumat. Luun vajaatoiminnasta johtuvien murtumien taustalla ei välttämättä ole liikarasitusta lainkaan, vaan muutokset luussa syntyvät tämän osteoporoottisesta rakenteesta. Tällöin luuhun ei tarvitse kohdistua suurentunutta kuormitusta murtuakseen koska tämä on jo valmiiksi kestävyydeltään riittämätön. Liikarasituksesta johtuvat rasitusmurtumat sen sijaan syntyvät nimensä mukaisesti liiallisesta kuormituksesta, vaikka luu itsessään olisi fysiologisesti normaali. Tässä kirjoituksessa paneudutaan nimenomaan liikarasituksesta johtuvien rasitusmurtumien syntyyn, taustoihin ja niiden hoitoon. 

lapsen selkäkipu.jpg

Rasitusosteopatiat ja rasitusmurtumat ovat kovaa vauhtia yleistymässä kovaa ja usein liikuntaa harrastavien lasten ja nuorten keskuudessa. Esimerkiksi voimistelijoilla ja painijoilla tavataan kaksi kertaa enemmän selkäkipuja kuin urheilua harrastamattomilla lapsilla. Tällöin kivun taustalla on useimmiten nikamakaaren höltymä, jonka ensioireina ovat selän kipeytyminen ja jäykkyys. 

Rasitusosteopatia on rasitusmurtuman esiaste, jossa on havaittavissa luun pehmenemistä ja turvotusta. Näitä muutoksia nähdään myös oireettomilla lapsilla ja nuorilla ja niiden todentamiseen tarvitaan vähintään magneettitutkimus, koska näissä ei ole vielä kehittynyt murtumalinjaa, eikä niitä tämän takia voi nähdä röntgentutkimuksissa. Röntgentutkimuksissa rasitusmurtuma näkyy usein vasta muutaman viikon viiveellä rasituskivun alkamisesta, joten liian varhaisessa vaiheessa otettu peruskuva antaa herkästi virheellistä tietoa. 

Rasitusosteopatiaa ja rasitusmurtumia tavataan useimmiten alaraajoissa sekä lanneselän alaosissa. Sääriluun rasitusmurtumat ovat kaikkein tavallisimmat, joiden jälkeen jalkaterän ja kantaluun rasitusmurtumat, reisiluun ja lantion murtumat sekä lanneselän alaosien murtumat. Liikarasituksesta johtuva murtuma voi siis syntyä mihin tahansa luuhun riippuen harrastetun liikuntalajin aiheuttamasta toistuvasta kompressiosta, vetorasituksesta, tärähdyksestä tai lihasten aiheuttamasta luun taipumisesta. Luun toistuvasti taipuessa, mineraalipitoisuus kasvaa sen koveralla puolella samalla kun osteoklastien (luunsyöjäsolu) toiminta vilkastuu sen kuperalla puolella. Tämän jatkuessa luuhun syntyy mikroskooppisia murtumia, jotka kiihdyttävät luun aineenvaihduntaa, aiheuttaen paikallista turvotusta ja rasituskipua (osteopatia). Rasitusmurtuma syntyy silloin kun nämä mikroskooppiset murtumat yhdistyvät liiallisen rasituksen jatkuessa yhtenäiseksi murtumalinjaksi.

Alaraajojen rasitusmurtumia esiintyy etenkin juoksu- ja hyppylajeja harrastavien keskuudessa.  Taustalla ovat usein liian nopea harjoitusmäärän tai harjoitusintensiteetin nosto yhdessä jonkin asteiseen liikekontrollin häiriöön ja lihasheikkouksiin. Näiden johdosta harrastuksessa syntynyt kuormitus ohjautuu suurentuneesti luihin ja muihin passiivirakenteisiin. Tämä johtaa luun väsymiseen ja rasituskipuun. Näihin puuttumalla voidaan kuormitusta ohjata kohdistuvan laajemmalle alueelle sekä kohti aktiivirakenteita, jotka kestävät kuormitusta huomattavasti paremmin. 


Nikamakaaren höltymä ja nikaman siirtymä

Nikamakaaren höltymä, spondylolyysi, tarkoittaa tilaa, jossa selkänikaman takakaaressa on nähtävissä rasitukseen liittyviä muutoksia tai murtumaa. Yleisimmin vaivaa tavataan 12-16-vuotiailla lapsilla, jotka harrastavat jotain urheilulajia, jossa ilmenee selän voimakkaita taaksetaivutus- ja kiertoliikkeitä. Näitä lajeja ovat esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu, jalkapallo tai jääkiekko. Pojilla kyseiset muutokset ovat tyttöjä selvästi tavallisempia. Rasitusmuutokset ja murtumat sijoittuvat useimmiten lanneselän alimpaan tai toiseksi alimpaan nikamaan, jotka myös taaksetaivutus- ja kiertoliikkeissä kuormittuvat eniten. Hoitamaton tai pitkälle edennyt nikamakaaren höltymä voi johtaa nikaman siirtymään eli spondylolisteesiin. 

lapsen+selkäkipu.jpg

Nikamakaaren höltymän taustalla on suurentunut kuormitus lanneselän alaosissa joko heikon keskivartalon- tai lantion hallinnan takia tai ryhtipoikkeamista johtuen. Potilailla tavataan usein suurentunut lanneselän notko ja hankaluuksia alaselän suoristamisessa sekä lantion taakse kallistamisessa. Lihaksista löytyy epäsuhta, jossa tietyt lihakset ovat yliaktiivisia toisten ollessa passiivisemmassa roolissa. Nämä usein lisäävät ja hankaloittavat tai jopa aiheuttavat ryhtimuutoksia ja hallintaan liittyviä haasteita. Selän suoristaminen ja ryhdikäs seisominen tapahtuu usein passiivirakenteisiin, kuten nikamien takakaariin ja fasettiniveliin, tukeutumalla ilman riittävää lihastukea. Jatkuva passiivirakenteisiin tukeutuminen heikentää ja väsyttää jo valmiiksi kuormitettua luuta, johon syntyy mikromurtumia ja luukudoksen turvotusta. 

Nikamakaaren höltymän ensioireina ovat rasituksen aikana tuntuva paikallinen selkäkipu ja jäykkyys, joka helpottuu tai häviää levossa. Edetessään kipu usein voimistuu ja laajenee samalla kun sen kesto pitenee eikä lepo enää helpota kipua. Kliinisinä löydöksinä tavataan selkärangan koputusarkuutta, maksimaalisen selän taaksetaivutuksen yhteydessä provosoituvaa kipua sekä hyvin usein korostunut lannenotko ja kireät takareidet. Vatsamakuulla tehty lonkan ääriojennus tai yhden jalan taaksetaivutus testi provosoi paikallista selkäkipua näiden lisätessä painetta nikamakaariin. Magneettikuvaus on nikamakaaren höltymän ja nikaman siirtymän ensisijainen kuvantamistutkimus koska tässä nähdään muutoksia röntgenkuvaan verrattuna huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa. Nikamakaaren murtuma johtaa noin puolissa tapauksissa nikaman siirtymään, jolloin alla olevaa murtumaa ei olla joko todettu tai sitä ei olla hoidettu riittävän tehokkaasti. 

Nikaman siirtymä, spondylolisteesi, on nikamakaaren höltymästä seuraava vaihe, jossa nikamakaareen on syntynyt molemminpuolinen murtuma joko tapaturmaisesti tai rasitustekijöiden johdosta ja nikama on päässyt liukumaan eteenpäin suhteessa alla olevaan nikamaan. Nikaman siirtymä voi olla myös ulkoisesti havaittavissa kohoumana okahaarakerivissä. Oireet ja kliiniset löydökset ovat vastaavanlaiset kuin nikamakaaren höltymässä.


Lapsen+selkäkivun+hoito.jpg

lapsen selkäkivun Hoito

Lapsen selkäkivun hoito perustuu kivuliaan liikunnan tauottamiseen ja parhaassa tapauksessa alla olevien syiden kartoittamiseen ja niiden korjaamiseen. Pelkkä lepo ei muuta rasitusmurtuman taustalla piileviä syitä millään tavalla eikä parin kuukauden liikuntatauko edesauta nuoren urheilijan kehitystä. Pitkän levon jälkeen urheiluun palaaminen täydellä intensiteetillä myös lisää vaivan uusiutumisriskiä huomattavasti. On hyvä muistaa, ettei omasta lajista taukoa pitäminen ole sama asia kuin liikuntakielto. 

Lasten ja nuorten rasitusvaivoihin perehtynyt fysioterapeutti osaa kartoittaa altistavia tekijöitä ja tehdä hoitosuunnitelman, jolla päästään vaivasta eroon pysyvästi. Tämä pitää sisällään nuoren urheilijan ohjausta ja neuvontaa, nousujohteisen harjoitusohjelman sekä manuaalista käsittelyä, jolla pyritään muuttamaan lihasten ja nivelten tuomaa kuormitusta edunmukaisemmaksi. Kivuliaissa ja vaikeissa tapauksissa voidaan myös kokeilla korsettihoitoa, jolla pyritään ulkoisella tuella estämään lanneselän liika notkistuminen. Leikkaushoitoa tarvitaan onneksi äärimmäisen harvoin. 

Lasten ja nuorten tyypilliset rasitusvammat -blogisarjan viimeinen osa tulee käsittelemään lihasaitiosyndroomaa sekä keskustelua rasitusvammojen ennaltaehkäisystä laajemmin. 

 

 
daniel selin.jpg

Daniel Selin

Fysioterapeutti, OMT

INTO Terveys Oy

 

 

Onko lapsellasi selkä kipeä treenien jälkeen?

INTO auttaa!

Haluatko tietoa uusista blogikirjoituksista sähköpostiisi? Lähetämme uutiskirjeen noin kerran kuukaudessa.