Lasten ja nuorten tyypilliset rasitusvammat, osa 2

Fysioterapeutti, OMT Daniel Selin kertoo neliosaisessa blogisarjassa lasten ja nuorten rasitusperäisistä kantapää-, polvi-, ja selkäkivuista. Saat myös käytännöllisiä neuvoja, miten niihin tulisi reagoida ja miten niitä kannattaa hoitaa. Tämä osa käsittelee lasten ja nuorten polvi- ja kantapääkipuja: 

Apofysiitit ja osteokondroosit

Apofysiitti kuvaa tilannetta, jossa luun kasvualue, apofyysi, joutuu toistuvan vetokuormituksen alaiseksi ilman riittävää palautumista. Tämä johtaa aluksi kasvualueen mikroskooppisiin vaurioihin, jotka ajan kuluessa kasvaa laajemmiksi aiheuttaen kipua, turvotusta ja paineyliherkkyyttä. Apofysiitti on yleisnimike kasvualueen ja luurankolihaksen kiinnitysalueen kiputilalle eikä välttämättä tarkoita tulehduksellista tilaa vaikka ”-iitti” loppupääte tähän viittaisikin. Apofysiittiä voi ilmetä millä tahansa kasvualueella riippuen harrastetun liikuntalajin tuottamasta kuormituksesta. Tyypillisimmin apofysiittejä tavataan polven ja kantapään alueella. Pitkälle edennyt apofysiitti voi johtaa osteokondroosiin.   

 

lapsen polvikipu.jpg

Osteokondroosi on apofysiittiä vakavampi luuruston kasvuhäiriö, johon liittyy mahdollisen tulehduksen, kovettuman tai laajentumisen lisäksi myös luukuolio. Taustalla on usein verenkierrollinen häiriö luussa tai kasvuvyöhykkeessä, jonka seurauksena tähän syntyy paikallinen nekroosi, jota kuitenkin useimmiten seuraa luun uudelleenkasvu. Osteokondroosin perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta taustalta löytyy usein samoja tekijöitä kuin apofysiitissäkin. Myös perinnölliset tekijät ja anatomiset poikkeavaisuudet vaikuttavat osteokondroosin syntyyn. Tyypillisimpiä apofysiittejä ja osteokondrooseja ovat Osgood-Schlatterin tauti, Severin tauti ja Sinding-Larsen-Johanssonin tauti. Hieman harvinaisempia ovat Köhlerin tauti, Pannerin tauti ja Freibergin tauti. Myös selkärangan apofysiitteja ja niihin liittyviä välilevyvaurioita voi esiintyä.

 

Apofysiittien ja osteokondroosien hoidossa kipua aiheuttavan liikunnan määrää on syytä vähentää tai jättää kokonaan tauolle. Kylmää voi käyttää kipeytyneellä alueella pahimman kipujakson aikana, mutta levon tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Tämä on usein liikkuvalle lapselle hankalaa ja vaatii vanhempien suostuttelua. Lempiharrastuksen poisjättäminen useaksi viikoksi tai kuukaudeksi on harvalle helppoa, mutta lyhyempi tauko alkuvaiheessa on parempi vaihtoehto kuin pidempi tauko myöhäisemmässä vaiheessa. Alkuvaiheen tehokas hoito usein myös lyhentää taudin kestoa ja nopeuttaa urheiluun palaamista. On hyvä muistaa, ettei liikuntaa tarvitse lepoaikanakaan täysin välttää, ainoastaan niitä liikuntamuotoja, jotka aiheuttavat ja pahentavat kipua. Tauko kannattaakin käyttää hyväksi ja harjoitella lajinomaista tekniikkaa, kehittää biomekaanisia ominaisuuksia sekä parantaa hallintaa ja lisätä voimaa. Seuraavassa tyypillisten apofysiittien ja osteokondroosien erityispiirteitä.

 

liikkuvan Lapsen kantapään kipu

Lasten ja nuorten kantapääkivun taustalla on usein Severin tauti,eli kantaluun apofysiitti, jossa akillesjänteen luoma vetorasitus ärsyttää kantaluun kasvualuetta. Pitkään jatkuessaan kantaluun kasvualueeseen kohdistuva suurentunut kuormitus voi kipeyttää koko kantaluun alueen ja hankaloittaa esimerkiksi kävelyä ja juoksua. Erityisen usein kyseistä vaivaa tavataankin juoksulajeja, kuten jalkapalloa, salibandyä tai koripalloa harrastavien kasvavien lasten keskuudessa. 

 

Severin tauti on yleisintä 7-13 vuotiailla lapsilla, pojilla hieman tavallisempi kuin tytöillä. Tytöillä oireet myös ilmaantuvat hieman poikia varhaisemmassa vaiheessa. Oireet ovat usein pahimmillaan heti liikuntasuorituksen jälkeen, mutta pitkään jatkuessaan kipua voi tuntua myös levossa. Varpaillenousu ja kantapään painaminen alustaan pahentavat usein kyseistä kipua. Kantaluu on usein myös herkkä kosketukselle ja aiheuttaa monilla muutoksia kävely- ja juoksutyylissä. Severin tautia tavataan usein molemmissa kantapäissä samaan aikaan.    

 

Diagnoosi perustuu haastatteluun ja tarkkaan kliiniseen tutkimukseen. Kuvantamistutkimuksia tarvitaan vain, jos on syytä poissulkea muita syitä kantapään kipuiluun. Kuvantamisella voidaan nähdä kovettumaa kantaluun apofyysissä, mutta vastaavaa tavataan myös oireettomilla, jonka vuoksi kliininen tutkimus on osoittautunut kuvantamista tärkeämmäksi. Kliinisinä löydöksinä ovat usein alentunut nilkan koukistus, nilkan ja jalkaterän madaltuneet tai korostuneet kaarirakenteet, kireä tai jännittynyt pohjelihaskompleksi sekä positiivinen ”puristustesti”, jossa kantapään sivujen yhteen painaminen aiheuttaa tuttua kipua. 

 

severin taudin Hoito

Kivuliaan liikunnan vähentämisen lisäksi on tärkeää palauttaa nilkan ja jalkaterän täysi liikkuvuus, ylläpitää ja parantaa pohjelihaskompleksin elastisuutta sekä palauttaa alaraajojen normaali lihastoiminta. Kipua ja kiinnitysalueen kuormitusta voi muuttaa tukemalla nilkkaa ja jalkaterää teippauksen tai tukipohjallisten avulla. Kiinnitysalueeseen tulevaa vetokuormitusta ja painetta voi vähentää käyttämällä kengässä pientä kantakorotusta tai pehmustetta. Kenkävalinta on myös tehtävä huolella; kengän on oltava tukeva, lajiin sopiva ja oikean kokoinen. Pohjelihaksen jännittyneisyyttä sekä nilkan ja jalkaterän jäykkyyksiä kannattaa hoitaa manuaalisin keinoin; pehmytkudoskäsittelyin sekä niveliä mobilisoimalla. 

 

lapsen kantapääkipu.jpg

Severin taudin ennuste on hyvä ja kipu on aina ohimenevää. Kivun kesto vaihtelee kuitenkin muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen, jonka takia tämäkin vaiva kannattaa hoitaa mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lasten ja nuorten rasitusvaivoihin ja kiputiloihin perehtynyt fysioterapeutti osaa tehdä tarvittavan arvion tilanteesta ja laatia hoitosuunnitelma, jolla lapsi pääsee mahdollisimman nopeasti vaivastaan eroon ja takaisin lempiharrastuksensa pariin.

 

liikkuvan Lapsen polvikipu

Niin aikuisten kuin lasten polvikipujen taustalla ovat usein puutteellinen lantion hallinta sekä heikot pakara- tai reisilihakset ja alaraajan biomekaaniset haasteet jotka voivat esimerkiksi ohjata polvea liiallisesti kohti keskilinjaa kävelyn, juoksun ja kyykkyjen aikana. Nämä biomekaaniset haasteet aiheuttavat kuormitushuippuja polven eri rakenteisiin jotka voivat pitkään jatkuessaan oireilla kipuna liikunnan aikana.

Lapsen polvessa tuntuvan rasituskivun taustalla on usein polvilumpiojänteen välityksellä syntyvä suurentunut vetorasitus joko polvilumpion luutumistumakkeessa (Sinding-Larsen-Johanssonin tauti) tai sääriluun etukyhmyssä (Osgood-Schlatterin tauti).  

 

Osgood-Schlatterin tauti, eli sääriluun etukyhmyn apofysiitti, aiheuttaa polvilumpion alapuolelle, sääriluun yläosaan kipua ja turvotusta liikuntasuorituksen aikana tai sen jälkeen. Kyseessä on etureiden ja polvilumpiojänteen välityksellä syntyvä sääriluun etukyhmyn ylikuormitus. Niin kuin Severin taudinkin kohdalla, tässäkin on tyypillistä, että taustalla on juoksulajit, kuten jalkapallo, salibandy tai koripallo. Kovilla alustoilla tehdyt nopeat pyrähdykset ja pysähdykset vaikuttaisivat ärsyttävän kiinnitysalueita erityisen tehokkaasti. Tämä voisi olla yksi osasyy siihen miksi apofysiittejä tavataan nykyään hieman aikaisempaa enemmän etenkin jalkapalloa pelaavien keskuudessa. Hiekkakentät ovat kovaa vauhtia vaihtuneet tekonurmiksi, joiden ominaisuudet mahdollistavat huomattavasti nopeampia spurtteja ja pysähdyksiä. Hiekkakentällä liukasteltiin niin liikkeelle lähtiessä kuin pysähtyessäkin mikä taas vähensi kasvualueiden vetokuormitusta ja vähensivät vammautumisriskiä.  

 

Osgood-Schlatterin tauti on yleisintä 8-14 vuotiailla lapsilla, pojilla hieman tavallisempi kuin tytöillä. Oireina ovat alussa liikuntasuorituksen jälkeen tuntuva kipu ja polven etupuolella tuntuva kuumotus. Oireiden jatkuessa kipua tuntuu usein jo liikuntasuorituksen aikana tai jopa levossa. Suurentuneen vetokuromituksen johdosta sääriluun etukyhmy kasvaa eikä polvillaan olo enää tunnu hyvältä. Polvi on usein turvonnut ja kosketusarka aiheuttaen muutoksia myös kävely- ja juoksutyylissä. 

 

Diagnoosi perustuu tarkkaan kliiniseen tutkimukseen ja oireiden yhteensopivuuteen näiden löydösten kanssa. Usein sääriluun etukyhmy on kasvanut sen verran kookkaaksi, että voidaan olla melko varmoja diagnoosista jo pelkästään katsomalla polvea. Kliinisinä löydöksinä tavataan usein etureiden kireyttä, alaraajojen hallinnallista heikkoutta, kireitä pohjelihaksia sekä kosketusarkuutta, turvotusta ja lämpöilyä säären etukyhmyn alueella. Hyppiminen pahentaa tuttua polven kipua eikä polvillaan olo tahdo enää onnistua kivun tästä yltyessä. Kuvantamistutkimuksia ei välttämättä tarvita, mutta pitkään jatkunut tai äärimmäisen kipeä polvi kannattaa kuvauttaa, että voidaan poissulkea avulsiomurtuma, jossa kiinnitysalue on irronnut luusta. Tämä vaatii pidemmän tauon urheilusta ja rauhallisemman etenemisen kuntoutuksessa. Kuvantamistutkimuksilla voidaan myös seurata taudin kehitystä ja paranemista, mutta päätös palata alun perin kipua aiheuttaneen liikunnan pariin tehdään kuitenkin kliinisen oirekuvan paranemisen myötä eikä tämä koskaan perustu pelkkiin kuvantamislöydöksiin. 

 

Lapsen polvikivun Hoito

Hoidollisesti tärkeintä on kivuliaan liikunnan tauottaminen ja riittävä lepo. Liikuntatauot ovat usein Osgood-Schlatterin taudissa pitkiä, useamman kuukauden pituisia. Tämän takia on tärkeää löytää jokin liikuntamuoto, joka sopii ja kiinnostaa nuorta liikkujaa lempiharrastuksen jäädessä tauolle. Lisäksi aika kannattaa käyttää hyväksi ja kehittää lajikohtaista tekniikkaa, joka parantaa lajinomaisia valmiuksia, mutta eivät kipeytä polvea. Etureiden venyvyyttä ja elastisuutta kannattaa parantaa kevyen ja nousujohteisen venyttelyohjelman sekä manuaalisen käsittelyn avulla. Polvilumpiojänteen välityksellä tulevaa kuormitusta voidaan myös vähentää käyttämällä tähän tarkoituksen olevia polvitukia tai tukiteippauksia. Alaraajojen biomekaanisia ominaisuuksia ja toiminnallista hallintaa tulee parantaa yhdessä voimantuoton kanssa. Etenkin lantion ja pakara-alueen voimatuotossa tavataan usein ongelmia, jonka takia polvet kääntyvät kyykätessä sisäänpäin ja muuttavat polvien kuormittumista. Kylmää kannattaa käyttää akuutin kipujakson aikana runsaasti ja systemaattisesti. Myös kenkä- ja välinevalinnat kannattaa tehdä huolella. Erityisen vaikeissa tapauksissa polvi voidaan kipsata niin että luutumisalue saa rauhoittua. Myös leikkaushoito voi tulla kyseeseen, jos polvessa todetaan irrallinen kipeä luupala polvilumpiojänteen alla. Leikkaus tehdään silloin usein vasta kun pituuskasvu on jo loppunut. Näitä onneksi tarvitaan vain harvoin.  

 

Osgood-Schlatterin taudin ennuste on hyvä ja paranee viimeistään pituuskasvun ja luuston kehityksen loputtua. Kivun kesto vaihtelee kuitenkin 6 kuukaudesta useampaan vuoteen ja on monilla arkea hankaloittava tekijä.  Alkuvaiheen tehokas hoito voi lyhentää taudin kestoa, jonka takia lasten ja nuorten polvikipuun kannattaa aina suhtautua vakavasti ja käydä näyttämässä polvea lasten ja nuorten rasitusvammoihin erikoistuneen fysioterapeutin tai lääkärin luona mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 

 

Sinding-Larsen-Johanssonin tauti, eli polvilumpion alaosan luutumistumakkeen vaiva on toinen tavallinen syy lasten polven etuosan kipuun rasituksen aikana tai sen jälkeen. Kyseessä on vastaava tilanne kuin Osgood-Schlatterin taudissa, mutta suurentunut vetorasitus kohdistuu tässä tapauksessa polvilumpion alakärkeen sääriluun etukyhmyn sijaan.

 

Sinding-Larsen-Johanssonin tautia esiintyy usein hieman nuoremmilla verrattuna Osgood-Schlatterin tautiin. Oireina ovat paikallinen arkuus tai kipu polvilumpion alaosassa, joka pahenee juoksun tai hyppelyiden aikana tai näiden jälkeen. Polvilumpiojänteen välityksellä syntyvä suurentunut kuormitus voi myös aiheuttaa polvilumpion etupinnan luutumistumakkeen liukumisen alaspäin aiheuttaen polvilumpion kärjen pidentymän. 

Hoitona toimii samat ohjeet, käsittelyt ja harjoitteet kuin Osgood-Schlatterin taudissa ja taudin ennuste on myös vastaavanlainen. 

 

Seuraavassa osassa käsitellään rasitusosteopatioita sekä rasitusmurtumia, jotka voivat olla osasyy nuoren liikkujan selkä- ja jalkakipuihin. 

daniel_05pieni.jpg

 

Daniel Selin

Fysioterapeutti, OMT

INTO Terveys

 

 

 

Tarvitsetko apua lapsesi polvi- tai kantapääkivun hoidossa? INTO auttaa!