Lasten ja nuorten tyypilliset rasitusvammat, osa 1

Fysioterapeutti, OMT Daniel Selin kertoo neliosaisessa blogisarjassa lasten ja nuorten rasitusvammoista, esim. kantapää-, polvi-, ja selkäkivuista. Saat myös käytännöllisiä neuvoja, miten niihin tulisi reagoida ja miten niitä kannattaa hoitaa:

Lasten ja nuorten luuston, lihaksiston ja hermoston kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi saa riittävästi liikuntaan liittyviä ärsykkeitä ja että liikunta on säännöllistä, kuormittavaa ja riittävän vaihtelevaa. Lapsi on kuitenkin jatkuvassa muutoksen tilassa, jossa luuston kasvu on usein pehmytkudoskasvua nopeampaa. Lihaksiin ja niiden kiinnitysalueisiin kohdistuu täten suurentunutta kuormitusta. Lihakset ovat suhteessa lyhentyneitä, koordinaatiokyky ja tasapainoelimet ovat jatkuvasti koetuksella painopisteen ja vipuvarsien muuttuneiden suhdanteiden johdosta. Nämä johtavat suurentuneiden kuormitushuippujen syntyyn, joiden myötä myös vammautumisriski kasvaa. 

lasten rasitusvamma.jpg

Yleisimmin vammoja ja rasitukseen liittyvää kipua esiintyy luutumisalueilla, joihin kohdistuu liikunnan aikana suurta kuormitusta. Tämä johtuu osittain siitä, että luusto kasvaa lihaksia nopeammin ja osittain siitä, että lasten ja nuorten nivelsiteet ja jänteet ovat vetolujuudeltaan kestävämpiä kuin heidän luutumisalueiden vetolujuus. Kasvualueella esiintyvää kipua voi ilmetä yksilöllisestä luuston kehitystahdista riippuen 5-25-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Luusto kehittyy ja lujittuu vielä pitkään pituuskasvun loppumisen jälkeenkin. Tytöillä luusto lujittuu noin 18 vuoden ikään asti, kun taas pojilla lujittumista luustossa tapahtuu aina 20 vuoden ikään asti. 

Luuston pituuskasvu tapahtuu kasvuvyöhykkeissä, eli epifyyseissä, jotka sijaitsevat lähellä luiden päitä. Luun ulokkeet, eli apofyysit, ovat kehittyvissä luissa olevia sekundaarisia kasvualueita, jotka toimivat myös lihasten ja jänteiden kiinnityskohtina. Nämä altistuvat kovassa ja toistuvassa liikuntasuorituksessa suurentuneen vetokuormituksen alaisiksi, mikä riittämättömän palautumisen johdosta voi johtaa alueen kipeytymiseen. Kasvualueet voivat myös kovettua, turvota tai niihin saattaa syntyä laajentumista. Äärimmäisen voimakkaan lihassupistuksen aikana apofyysialue voi pahimmassa tapauksessa jopa irrota muusta luusta, jolloin puhutaan jo avulsiomurtumasta. Kasvuvyöhykkeen vaurioituminen saattaa johtaa kasvuhäiriöihin, jotka varsinkin alaraajojen osalta voivat aiheuttaa suuriakin muutoksia kasvuhäiriöistä syntyneen alaraajojen pituuseron takia. Kasvuruston vauriot voivat myös johtaa siihen, että luu kasvaa vinoon tai niveleen syntyy jokin deformiteetti. Lapset eivät siis ole pienikokoisia aikuisia eikä lasten rasitusvammojen kuntoutusta tule suunnitella samalla tapaa kuin aikuisten. Lapsen ikä ja kehitysvaihe on aina otettava huomioon hoitosuunnitelmaa laatiessa.  

 

Lasten rasitusvammat yleistyneet

Lasten rasitusvammat ja urheiluvammat ovat viime vuosina yleistyneet. Etenkin apofyysivammojen ja osteokondroosien frekvenssi on ollut nousussa. Tämä johtunee ohjatun liikunnan ja harjoittelun yleistymisestä, liian aikaisesta erikoistumisesta yhteen lajiin, heikosta peruskunnosta, huonolaatuisesta tai yksipuolisesta ruokavaliosta, liian nopeasta harjoitusmäärän lisäämisestä, huippu-urheiluun siirtymisestä liian nuorena, arkiliikunnan puutteesta ja palautumisjaksojen lyhyydestä. 

Lapsen+rasitusvamma.jpg

Niin aikuisten kuin lastenkin rasitusvammat syntyvät hitaasti ajan kanssa ensiksi mikroskooppisina muutoksina kudoksissa, jotka kuormituksen jatkuessa laajenevat. Vähitellen syntyvä ja paheneva kudosmuutos mahdollistaa sen, että vaurioitunut alue voi kasvaa hyvinkin isoksi ennen kuin siitä ilmenee minkäänlaista oiretta. Tästä syystä nuoren rasitusvammoihin tulisi aina suhtautua vakavasti ja antaa kudoksille riittävä aika levätä liikuntasuoritusten välissä, jotta keho saisi aikaa myös palautua. Lepo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen tulisi istua tai maata paikoillaan. On tärkeää, että lapsi liikkuu monipuolisesta ja paljon, mutta viime aikoina trendi on ollut sen suuntainen, että paljon liikkuvat lapset urheilevat lajikohtaisesti kovaa, mutta muutoin ei juuri lainkaan. Tämä johtaa heikentyneeseen palautumiseen liikuntasuoritusten jälkeen. Keho tarvitsee maltillista liikuntaa, jotta palautuminen olisi optimaalista. Lasten rasitusvammojen taustalla on usein myös vääränlainen kuormitus, lihasepätasapainoa, puutteellinen lihashuolto tai vääränlainen tai riittämätön ravinto, unenpuute tai unihäiriöt, vääränlaiset tai -kokoiset välineet tai epäsuotuisat olosuhteet. Lasten rasitusvammojen sijainti on yleensä laji- ja liikehäiriökohtainen, vammoja syntyy niille alueille, jotka kuormittuvat liikaa johtuen joko heikosta hallinnasta tai liian suuresta kokonaiskuormituksesta. 

Lasten ja nuorten tyypillisimmät rasitusvammat voidaan karkeasti jakaa apofysiitteihin ja osteokondrooseihin, rasitusosteopatioihin sekä lihasaitiosyndroomiin. Tässä blogisarjassa tullaan paneutumaan näihin tarkemmin ja saat selityksen siihen miksi lasten ja nuorten kantapää-, polvi-, ja selkäkivut ovat niin yleisiä. Saat myös käytännöllisiä neuvoja, miten niihin tulisi reagoida ja miten niitä kannattaa hoitaa. 

Seuraavassa osassa käsitellään kasvualueiden ja lihasten kiinnityskohtien kiputiloja (Apofysiitit ja osteokondroosit) joista yleisimmät löytyvät polvien ja kantapäiden alueilla. 

 

daniel_05pieni.jpg

Daniel Selin

Fysioterapeutti, OMT

INTO Terveys

 

 

Mietityttääkö lapsesi harjoittelumäärä tai treenien jälkeinen kipu? INTOsta saat apua!

Haluatko tietoa uusista blogikirjoituksista sähköpostiisi? Lähetämme uutiskirjeen noin kerran kuukaudessa.